Alakoulussa riittää, että Välkkärillä on pallo, yläkoulussa pitää laittaa itsensä peliin, että kaveritkin lähtevät liikkumaan. Koulujen vertaisliikuttaja kehittää oppilaiden näköistä toimintaa.

Friitalan alakoulussa Ulvilassa viitosluokkalaiset lähtevät välitunnille kuin mehiläiset pesästä, kun he kuulevat, että on liikuntavälkkä. Vuosi on 2012. 11-vuotias Milla Juusela on juuri käynyt Liikunnan aluejärjestöjen Välkkäri-ohjaajakoulutuksen ja pursuu ideoita.

- Alakouluikäiset luokkakaverit oli helppo innostaa mukaan melkein mihin vaan. Riitti, että oli pallo ja lupa tehdä. Siitä homma muuttui sitten aste toisensa jälkeen vaikeammaksi, Juusela muistelee.

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, Juusela opiskelee Vaasan yliopistossa kauppatieteitä. Liikunnan vertaisohjaajana häntä voi pitää ikäisekseen jo veteraanina, sillä rooli on seurannut häntä läpi kouluajan.

Uusia keinoja

Yläkouluun tultaessa mehiläispesän kuhina lakkaa, tai ainakaan ääneen ei sovi pöristä. Juusela tietää, ettei innostus ole kuitenkaan hävinnyt.

- Kukaan ei halunnut olla se ensimmäinen, joka lähtee välitunnilla liikkumaan. Usein sain siksi heittää itse pallon peliin ja pyytää kaverini mukaan.

Ulvilan yhteiskoulussa Juusela on perustamassa välinelainaamoa ja keksii kavereilleen kisailuja. Kouluun saadaan palautettua myös pidempi välitunti, jolloin ehtii paremmin liikkumaan. 

Ulvilan lukiossa roolinimikkeeksi vaihtuu Liikuntatutor, mutta liikkumaan kannustamisen tehtävä säilyy ennallaan. Uusia keinoja on löydettävä, sillä lukiolaisten työpäivät alkavat olla yhtä pitkää, keskeytymätöntä istumista. 

- Kehitimme pieniä liikuntahaasteita, joita laputimme käytäville. Koetimme ujuttaa liikettä mukaan päivään aamunavauksesta alkaen. Toiset innostuvat kaikesta, jotkut eivät mistään.

Kohokohtana kouluajoilta Juusela muistaa lukion Liikuntatutoreiden matkan Stuttgartiin, jonne he pääsivät esittelemään oman koulunsa toimintaa.

- Ohjaajien yhteisiä tapaamisia, vaikka kauden päätteeksi kiitoksena tehdystä työstä, voisi olla enemmänkin. Samalla kuulisi millaisia asioita muissa kouluissa tehdään, Juusela ehdottaa.

Ohjauskokemus on meriitti

Juuselan lapsuuden perheessä liikunta on aina ollut osa arkea. Omat harrastukset joukkuevoimistelusta tanssiin ja golfiin ovat antaneet Milla Juuselalle sellaista, minkä hän haluaa jakaa.

- Toivoisin, että jokainen löytäisi liikunnan ilon. Se ei tarkoita, että pitäisi treenata viisi kertaa viikossa hampaat irvessä, vaan esimerkiksi ulkoilusta nauttiminen piristää ja tuntuu hyvältä.

Myös ensimmäiset työpaikat ovat avautuneet vertaisohjaajatoiminnan avulla. Lukion jälkeisen välivuoden Juusela oli töissä vanhassa alakoulussaan välituntiohjaajana. Opiskeluaikana hänet on löytänyt kesäisin seikkailupuiston ohjaajana hakemassa ihmisiä puusta tai temppuradalta.   

Vaasan yliopistossa Juusela on löytänyt paikkansa Hyvis-tutorina. Nyt hän voi auttaa kanssaopiskelijoitaan laajemmin hyvinvoinnin tukemisessa. Lisäksi hän on ottanut vahvan roolin yliopiston liikuntatutortoiminnan kehittämisessä. 

Ekonomiksi valmistuvan Juuselan ammattihaaveet liittyvät kaupalliseen alaan – markkinointiin tai diplomaattiuraan.

- Vertaisohjaajana toimiminen on antanut minulle taitoja johtamiseen ja organisoimiseen, mistä voi olla hyötyä millä tahansa alalla työelämässä. Vaikken liikunta-alalle aiokaan, toivottavasti voin jatkossa toimia oman työpaikkani liikuntavastaavana tai muuten kannustaa muita liikkumaan, Juusela toivoo.

Vertaisohjaaja on linkki oppilaiden ja opettajien välillä

Liikunnan aluejärjestöt kouluttavat Suomen kouluissa vuosittain noin 2 500 vertaisliikuttajaa. Peruskouluissa heitä kutsutaan Välkkäreiksi, toisella asteella Liikuntatutoreiksi.

Alakoulussa oppilaat opettelevat ohjaamista ja suunnittelevat unelmien välitunnin, yläkoulussa mietitään laajemmin, millaista välituntiliikuntaa koulussa voisi olla. Toisen asteen Liikuntatutorit ovat mukana luomassa itselleen liikuntamyönteistä oppimisympäristöä.

- Toiminnan lähtökohta on, että lapset ja nuoret saavat itse olla mukana suunnittelussa ja toteutuksessa, toteaa Kainuun Liikunta ry:n lasten ja nuorten liikunnan asiantuntija Ira Liuski.

Välitunteihin kohdistuneet häiriökäyttäytymiset ja koulukiusaaminen on selkeästi vähäisempää silloin, kun tarjolla on mielekästä tekemistä.

- Oppilaat ovat välituntien asiantuntijoita, joten heidän osallistaminen niiden suunnitteluun on luonnollista. Vertaistoiminnan kautta lasten ja nuorten toiveet tulevat hyvin esille. Tärkeää on kuunnella aidosti, mitä he haluavat, Liuski muistuttaa.

Liuskin mukaan nuorten toiveet useimmiten ovat sellaisia, että ne ovat mahdollisia toteuttaa melko pienin resurssein. Jos investoimalla liikuntavälineisiin voidaan torjua kiusaamista tai syrjäytymistä, ei takaisinmaksuaikaa kannata liikaa laskea.

Teksti: Maija Arosuo

Kiinnostuitko Välkkäri-koulutuksista, tai haluatko tietää lisää Liikuntatutor-koulutuksista? Ota yhteyttä lähimpään Liikunnan aluejärjestöön.